Ensikotinuoret merihädässä

Akka törmäsi Ilta-Sanomien verkkolehdessä viikonloppuna artikkeliin joka kiehahduttaa sappea vielä nukutun yön jälkeenkin.

Artikkelin otsikko antoi ymmärtää, että ensikodit estävät huostaanottoja. Siitä Akka ei käy kiistelemään, vaikka ne, jotka ovat ensikodissa asuneet saattavat pienessä mielessään ajatella, että heidät huostaanotettiin kokonaisena perheenä.

Artikkeli käsitteli Ensi- ja turvakoteja Akan saamien tietojen mukaan varsin pumpulisesta näkökulmasta. Toimittaja oli haastatellut artikkeliaan varten Ensi- ja turvakotien liiton vauvatyön kehittämispäällikkö Mari Mannista. Täysin luikuria Manninen ei Akan saamien tietojen mukaan lasketellut, mutta artikkeli sisälsi silti myös merkittävän määrän potaskaa, palturia ja pajunköyttä.

Akka ei aio puuttua ensikodin toimintatapoihin tai terapiamuotoihin mitenkään. Joissakin ääritilanteissa ne saattavat todella estää huostaanottoja antaessaan tuoreille vanhemmille parempia eväitä vanhemmuuteen. Akka tuntee muutamia ihania ensikodin asukkeja ja on siten kuullut myös toisen näkökulman asiaan. Toisaalta, niin ihania kuin asukkaat ovatkin, he ovat kiistämättä vaikeassa elämäntilanteessa ja siten näkemykset saattavat olla varsin subjektiivisesti värittyneitä. Näissä tapauksissa on sana sanaa vastaan eikä Akka aio käydä tuomaroimaan kumman sana painaa enemmän: heikoilla olevan nuoren vanhemman vai ammattimaisesti lastensuojelutyötä tekevän yhdistyksen sana. Sen verran Akka voi kuitenkin paljastaa, että on tässäkin heikomman puolella.

Mitä sellaista artikkelissa sitten oli, että Akka vetäisi palkokasvin nenäänsä? No, raha tietenkin! Artikkelissa kerrotaan kahteen kertaan, että viulut maksaa kunnan lastensuojelu. Mannisen sanoin viitataan jopa siihen, että apua tarvitsevat saattavat jäädä ilman tarvitsemaansa ensikotipaikkaa, koska kunnilla on rahat tiukalla.

Totuus kuitenkin on, että lastensuojelu ei maksa asiakasmaksuja kokonaisuudessaan. Tälläkin hetkellä käräjäoikeuden käsittelyssä on ainakin yksi riita-asia, jossa toimeksiantajana on Ensi- ja turvakoti ja vastaajana ensikodissa asunut alaikäinen ja siten myös sopimuksentekohetkellä vajaavaltainen ja varaton nuori, jolta he haluavat periä asiakasmaksut oikeusteitse. Ja kyllä, kyseiselle nuorelle vastattiin hänen kysyessään kulujen suuruudesta ennakkoon, ettei hänen tulisi niistä huolehtia, koska ei niitä joudu kuitenkaan edes maksamaan. Toivon tämän nuoren puolesta todella, että oikeus toteutuu eikä hänen luottotietonsa mene vain siitä syystä, että hänelle on annettu väärää tietoa.

Akkaa ei siis puistata ensi- ja turvakotitoiminta itsessään, vaikkei sen kaikki toiminta ja olot kuulopuheiden perusteella Akkaa miellytäkään. Kuitenkin olisi suotavaa, että asiasta ei jaettaisi väärää tietoa edes keltaisen lehdistön toimesta. Se mikä Akkaa sieppaa asiassa, on se ettei nuori asukas tai hänen huoltajansa koskaan saanut esimerkiksi kirjallista sopimusta osapuolien oikeuksista ja velvotteista. Asioista puhuttiin suullisesti ja olennaiset kysymykset kuitattiin vähättelemällä. Miten siis on voitu päätyä tilanteeseen, jossa nuori entinen asukas saa mahdollisesti aloittaa aikuisen elämänsä maksuhäiriömerkinnällä, jos kerran lastensuojelu lehtijutunkin mukaan maksaa viulut?

Somelainen voittaa aina

Olin jouluaattona niin vihainen, että nenäkin punoitti kuin Nasse-sedällä konsanaan. Ei, en ollut nauttinut glögejä saatikka muita humalluttavia aineita. Sellaiset puuhat ovat ihan muita tyyppejä varten. Virheeni oli, että olen koskaan vaihtanut vanhan kunnon veivattavan puhelimeni nk. älypuhelimeen ja vieläpä ottanut käyttöön kaikenmaailman uutissovellukset, jotka suoltavat armottomasti huonoja uutisia ajankohdasta riippumatta.

Jouluaaton huono uutinen tuli Turusta, jossa energiayhtiö oli katkaissut noin 80-vuotiaalta vanhukselta sähköt maksamattomien laskujen vuoksi. Minulla on erittäin hyvin tiedossa, että se on yleinen sopimusehtojen mukainen käytäntö, kun asiakkaan laskut jäävät maksamatta. Sähkön ollessa kyseessä, se on jopa äärimmäisen tehokas tapa saada asiakkaalta rahat pois eikä minulla ole siihen mitään nokankoputtamista. Siitä kuitenkin hiukan hiillyin, että asiakas oli yrittänyt sopia asiasta sähköyhtiön kanssa tuloksetta. Mielestäni se oli riittävä osoitus siitä, että kysymys ei ollut maksuhaluttomuudesta vaan rahattomuudesta ja muista laskujen erääntymiseen vaikuttavista tekijöistä.

Poltin päreeni lähinnä niille kommentoijille, jotka ovat eläneet elämänsä pumpulissa ja yltäkylläisyydessä. Heillä ei tuntunut olevan pienintäkään käsitystä siitä, että laskut voivat jäädä maksamatta myös muusta syystä kuin maksuhaluttomuudesta. Tämän minulle tuntemattoman vanhuksen kohdalla löisin melkein pääni pantiksi, että hänellä oli joku muu syy tilanteelleen.

En tietenkään tunne tarinan taustoja läpikotaisin, mutta ainahan voin esittää hyviä arvauksia perustuen median välittämään tietoon. Ymmärrykseni mukaan kysymyksessä on vanha yksinäinen mieshenkilö. Yksinäisyyden päättelin ihan itse, sillä eihän vanhus vietä joulua yksin pimeässä sähköttömässä kodissa, mikäli hänellä on ystäviä, läheisiä ja perhettä. Olen myös varma siitä, että jollain ystävällä tai läheisellä olisi ollut mahdollisuus auttaa mies pinteestä vaikkapa edes lainaamalla rahaa – miehellä ei vain ollut läheisiä. Mies ei todistettavasti kuitenkaan tuntenut häpeää pyytää apua, sillä mm. ruokatavaransa hän sai säilyttää naapurinsa jääkaapissa ja medialle juorunneelle ystävälleenkin hän asiasta oli avoimesti kertonut.

Energiayhtiö ja usea kommentoijakin nosti esiin, että sähköt katkaistaan aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua laskun alkuperäisestä eräpäivästä. Tämä pakottaa minut uskomaan, että vanhus on joutunut viettämään pitkän ajan sairaalassa ja koska tukiverkot puuttuivat, laskut jäivät maksamatta. Perustan väitteeni sille, että tunnen useampia vanhuksia, jotka ovat joutuneet yllättäen sairaalaan eikä paraneminen olekaan käynyt kuten saduissa. Kun sairaalasta on sitten kotiutettu 100-200 hoitopäivän jälkeen, niin kotona onkin odottanut vino pino postia. Jos näillä tuntemillani vanhuksilla ei olisi vahvaa tukiverkkoa, heidänkin sähkölaskunsa olisi jäänyt maksamatta. Ja kyllä, laskitte aivan oikein – sairaalapäivien määrä ylittää 3 kuukauden rajan.

Somelainen voittaa aina, mutta onneksi myös ulkosomelaiselle sattui niin onnekkaasti, että hyväntahtoiset lahjoittajat kuittasivat erääntyneet laskut sekä sähköjen uudelleenkytkennän  hirveän väännön kautta  ja viimeistään joulupäivänä vanhus voi siirtää ruokatarvikkeensa takaisin omaan jääkaappiinsa.

Toivoisin silti myös sosiaalisen raivon valtaan ajautuneilta, että yhtiön anteeksipyyntö hyväksyttäisiin eikä jaksettaisi pyhinä käydä länkyttämässä heidän Facebook-seinällään, miten nyt on jo liian myöhäistä olla pahoillaan. Maine sai jo kolhun, joten hajaantukaa ja menkää pitämään huoli vaikka omista vanhuksistanne!

Päivitetty 26.12.2013: Akan kannattanee laittaa Eurojackpot vetämään, kun arvaus osui oikeaan. Vanhus sanoo Turun Sanomissa mm. näin:

Aikoinaan autoin paljon toisia heidän hädässään. Nyt olen itse kuin kerjäläinen. Viime aikoina olen joutunut viettämään aikaa myös sairaalassa. Siellä kului seitsemän kuukautta, kahdesta sydänleikkauksesta ja kahdesta polvileikkauksesta selvinnyt Urpiala kertoo.

 

Kuva ei liity bloggauksen vanhukseen.