Somelainen voittaa aina

Olin jouluaattona niin vihainen, että nenäkin punoitti kuin Nasse-sedällä konsanaan. Ei, en ollut nauttinut glögejä saatikka muita humalluttavia aineita. Sellaiset puuhat ovat ihan muita tyyppejä varten. Virheeni oli, että olen koskaan vaihtanut vanhan kunnon veivattavan puhelimeni nk. älypuhelimeen ja vieläpä ottanut käyttöön kaikenmaailman uutissovellukset, jotka suoltavat armottomasti huonoja uutisia ajankohdasta riippumatta.

Jouluaaton huono uutinen tuli Turusta, jossa energiayhtiö oli katkaissut noin 80-vuotiaalta vanhukselta sähköt maksamattomien laskujen vuoksi. Minulla on erittäin hyvin tiedossa, että se on yleinen sopimusehtojen mukainen käytäntö, kun asiakkaan laskut jäävät maksamatta. Sähkön ollessa kyseessä, se on jopa äärimmäisen tehokas tapa saada asiakkaalta rahat pois eikä minulla ole siihen mitään nokankoputtamista. Siitä kuitenkin hiukan hiillyin, että asiakas oli yrittänyt sopia asiasta sähköyhtiön kanssa tuloksetta. Mielestäni se oli riittävä osoitus siitä, että kysymys ei ollut maksuhaluttomuudesta vaan rahattomuudesta ja muista laskujen erääntymiseen vaikuttavista tekijöistä.

Poltin päreeni lähinnä niille kommentoijille, jotka ovat eläneet elämänsä pumpulissa ja yltäkylläisyydessä. Heillä ei tuntunut olevan pienintäkään käsitystä siitä, että laskut voivat jäädä maksamatta myös muusta syystä kuin maksuhaluttomuudesta. Tämän minulle tuntemattoman vanhuksen kohdalla löisin melkein pääni pantiksi, että hänellä oli joku muu syy tilanteelleen.

En tietenkään tunne tarinan taustoja läpikotaisin, mutta ainahan voin esittää hyviä arvauksia perustuen median välittämään tietoon. Ymmärrykseni mukaan kysymyksessä on vanha yksinäinen mieshenkilö. Yksinäisyyden päättelin ihan itse, sillä eihän vanhus vietä joulua yksin pimeässä sähköttömässä kodissa, mikäli hänellä on ystäviä, läheisiä ja perhettä. Olen myös varma siitä, että jollain ystävällä tai läheisellä olisi ollut mahdollisuus auttaa mies pinteestä vaikkapa edes lainaamalla rahaa – miehellä ei vain ollut läheisiä. Mies ei todistettavasti kuitenkaan tuntenut häpeää pyytää apua, sillä mm. ruokatavaransa hän sai säilyttää naapurinsa jääkaapissa ja medialle juorunneelle ystävälleenkin hän asiasta oli avoimesti kertonut.

Energiayhtiö ja usea kommentoijakin nosti esiin, että sähköt katkaistaan aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua laskun alkuperäisestä eräpäivästä. Tämä pakottaa minut uskomaan, että vanhus on joutunut viettämään pitkän ajan sairaalassa ja koska tukiverkot puuttuivat, laskut jäivät maksamatta. Perustan väitteeni sille, että tunnen useampia vanhuksia, jotka ovat joutuneet yllättäen sairaalaan eikä paraneminen olekaan käynyt kuten saduissa. Kun sairaalasta on sitten kotiutettu 100-200 hoitopäivän jälkeen, niin kotona onkin odottanut vino pino postia. Jos näillä tuntemillani vanhuksilla ei olisi vahvaa tukiverkkoa, heidänkin sähkölaskunsa olisi jäänyt maksamatta. Ja kyllä, laskitte aivan oikein – sairaalapäivien määrä ylittää 3 kuukauden rajan.

Somelainen voittaa aina, mutta onneksi myös ulkosomelaiselle sattui niin onnekkaasti, että hyväntahtoiset lahjoittajat kuittasivat erääntyneet laskut sekä sähköjen uudelleenkytkennän  hirveän väännön kautta  ja viimeistään joulupäivänä vanhus voi siirtää ruokatarvikkeensa takaisin omaan jääkaappiinsa.

Toivoisin silti myös sosiaalisen raivon valtaan ajautuneilta, että yhtiön anteeksipyyntö hyväksyttäisiin eikä jaksettaisi pyhinä käydä länkyttämässä heidän Facebook-seinällään, miten nyt on jo liian myöhäistä olla pahoillaan. Maine sai jo kolhun, joten hajaantukaa ja menkää pitämään huoli vaikka omista vanhuksistanne!

Päivitetty 26.12.2013: Akan kannattanee laittaa Eurojackpot vetämään, kun arvaus osui oikeaan. Vanhus sanoo Turun Sanomissa mm. näin:

Aikoinaan autoin paljon toisia heidän hädässään. Nyt olen itse kuin kerjäläinen. Viime aikoina olen joutunut viettämään aikaa myös sairaalassa. Siellä kului seitsemän kuukautta, kahdesta sydänleikkauksesta ja kahdesta polvileikkauksesta selvinnyt Urpiala kertoo.

 

Kuva ei liity bloggauksen vanhukseen.

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään

Viimeisen bloggauksen jälkeen vannoin itselleni, että Facebook ja parisuhteet on tässä blogissa käsitelty. Sanonta vannomatta paras muistutti heti olemassaolostaan. Miten edes saatoin kuvitella, että voisin niistä vaieta iäksi.

Sunnuntain Ilta-Sanomien verkkolehteä verkkaisesti lukiessa teki melkein kipeää, kun leukani loksahti pöydän reunaan. Siellä komeili otsikko:

Toni Nieminen löysi uuden rakkaan: Kimpassa ollaan!

Hiukan yllätyksettömästi tietolähteenä oli tälläkin kertaa Facebook, johon Nieminen oli päivittänyt muutoksen parisuhdetilassaan.

Antakaas kun arvaan: se nainen vaati, että parisuhdetila on päivitettävä, koska muuten Toni

a) ei ole tosissaan hänen kanssaan
b) ei rakasta häntä oikeasti
c) häpeää olla hänen kanssaan
d) aikoo palata yhteen vaimonsa kanssa
e) löytää jonkun toisen ja
f-ö) kaikki mahdolliset syyt, joita vain nainen voi keksiä, mutta joihin Akan mielikuvitus ei riitä.

Jos joltakulta on mennyt ohi, niin tässä lyhyt kertaus. Niemiset hakivat avioeroa yhteistuumin marraskuun puolivälin tietämillä. Hjalliksen talkshowssa noin viikko erohakemuksesta Herra Nieminen oli nauravaisena, mutta osin marttyyrina kertomassa Stigin Niks ja Naks rallatuksen hengessä vaimon tehneen päätöksen. Hän itse olisi jatkanut pyhää avioliittoa vaikka sydän ja sielu olisivat mädänneet. Hjalliksen kysyessä uusista suhdekuvioista Nieminen vastasi, että

…ei oo ollu nyt päällimmäisenä mieles. Kyl täs prosessoidaan tätä hommaa eikä oo niinkun ihan ensimmäisenä ajatuksissa… (Hjallis 23.11.2013, kun lähetystä on kulunut noin 10 minuuttia).

Olen kiusallisessa tilanteessa, koska itse inhoan sitä, kun silmille heitetään joku ikivanha lausunto tyyliin sähän-itse-sanoit-silloin-että. Toisaalta teknisesti ottaen herra-minulle-avioliitto-on-pyhä on yhä naimisissa. Ensimmäisen, harkinta-ajan käynnistävän, avioerohakemuksen jättämisestä on kulunut alle kuukausi. Kyselenkin tässä samalla itseltäni ikivanhan määritelmää. Kuinka pitkä aika pitää kulua, että saa muuttaa mielensä? Entä onko ikivanha miehille ja naisille eri?

Joka tapauksessa minulle tapahtumat näyttäytyvät tänään siten, että herran-en-ole-vielä-valmis-uuteen-parisuhteeseen aivokurkiainen voi olla vaurioitunut tai poistettu. Näyttää nimittäin siltä, että vasen käsi ei tiennyt, mitä oikea teki. Suu suolsi sanoja, jotka eivät edes talk showta katsoessa sopineet yhteen leveän hymyn ja tuikkivien silmien kanssa. Emmää mitään vihjaa, mutta…

Kaikesta huolimatta Akka haluaa toivottaa iloa ja onnea rakastavaisille. Puhukaa toisillenne, älkää Facebookille!

Älä lankea loveen Facebookissa

Vihaan kaikkia älä-sitä-ja-tätä-listauksia. Niinpä myös Viikonloppu.comin referoima listaus kymmenestä asiasta, joita ei tule heti parisuhteen päättymisen jälkeen tehdä aiheutti lievää voimakkaampaa sydämentykytystä. Alkuperäinen listaus Huffington Postissa sisälsi kaikkiaan 15 aivan turhaa, sanomattakin selvää tai täysin asiaankuulumatonta neuvoa. En esimerkiksi henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi eronnut ei voisi viettää aikaa kuntosalilla. Mistä muualta vasta eronnut muka voisi saada sekä esteettistä että fyysistä hoitoa vertavuotavalle sielullensa?

Parasta kuitenkin olisi, jos kukaan ei lankeasi loveen. Ja jos kuitenkin lankeaa loveen, niin ei eroaisi. Ja jos kuitenkin eroaa, niin ei ainakaan tee siitä numeroa Facebookissa.

Olen toki samaa mieltä siitä, että eron jälkeen kannattaa ottaa aikaa itselleen. Kannattaa myös käyttää hetkinen märehtiäkseen, mikä meni pieleen, jotta seuraavalla kerralla osaisi välttää ainakin kivikkoisimmat karikot. Edellyttäen tietenkin, että kuuluu siihen joukkoon ihmisiä, jotka kokevat olevansa vain puolikkaita yksin ja tuntevat siten vastustamatonta tarvetta paritella pariutua heti tilaisuuden tullen. Minä näin punaista jo pelkästä ajatuksesta, että tilinpäätökselle varattava aika tähtää uuteen onnellisempaan parisuhteeseen eikä henkilön omaan hyvinvointiin suhteessa tai ilman suhdetta.

En aio tuhlata aikaani ja käydä listausta kohta kohdalta läpi. Päästelen pahimmat höyryt ulos ja sitten lähden hoitelemaan arkisia askareitani.

Ensimmäisenä neuvona komeilee molemmissa versioissa kehoitus olla päivittämättä heti parisuhdetilaansa Facebookiin. Se on ilmiö, jota ei näin pieniaivoinen akka pysty käsittämään. Neuvo on kyllä järkevä eikä siinä sinänsä ole mitään moitittavaa, mutta sattuu omaankin lähipiiriin kuulumaan ihmisiä, jotka rientävät ensimmäiseksi kertomaan parisuhderintamalla tapahtuneista muutoksista Facebookiin. Olenpa myös repinyt epätoivoissani hiuksia päästäni, koska ystävän suurin murhe on ollut, kuinka kertoisi oikean asiantilan Facebookille. Haluan uskoa, että ystävä tarkoitti, että haluaisi itse tietää, missä mennään mutta kommunikoi sen kökösti.

Olen kyllä tietoinen siitä, että asian kanssa painivat haluavat ensisijaisesti kertoa elämästään kavereilleen eikä Facebookille. Joskus näyttää käyvän myös niin, että parisuhdetilan muuttaminen Facebookissa on jalostuneempi tapa jättää kumppani kuin aiemmin käytössä ollut halveksuttava tapa tekstata siitä asianosaiselle. Saihan esimerkiksi paljon turhaakin palstatilaa kahminut Tapio Suominen tietää eronneensa avopuolisostaan medialta. Medialle tiedon puolestaan välitti – rumpujen pärinää – Facebook.

Kuvassa perinteisempi tapa käsitellä asioita. Sosiaalinen ulottuvuus tulee äänen voimakkuuden säätelemisestä siten, että naapuritkin varmasti kuulevat.

Minun rajoittuneeseen maailmankuvaani ei millään mahdu ajatus, että ihmiset kommunikoivat parisuhteessaan ja parisuhteestaan sosiaalisen median kanavissa.  En kuitenkaan voi kiistää, ettenkö kieli poskella lukisi blogeja, joissa vaimo haukkuu miestään tai päinvastoin.  Asiasta tekee hyväksyttävän tässä tapauksessa se, että yleensä näissä blogeissa henkilöt eivät ole tunnistettavissa. Facebookin uutisvirrasta moisesta lukeminen aiheuttaisi vähintäänkin verenkiertohäiriöitä poskipäille, mutta myös syvää myötähäpeää. Pahimmillaan se saattaisi minulla aiheuttaa hallitsemattoman räkänaurukohtauksen, kun seuraavan kerran tapaisimme.

Vinkkinä voin mainita, että Facebookin parisuhdetilan voi määrittää myös siten, että se näkyy vain sinulle itsellesi. Erityisen suositeltavaa se on niille, jotka muuttavat mieltään joskus jopa useita kertoja päivässä. Parisuhdetilan muuttaminen aprillipilanakin alkaa olla jo niin väsynyttä, ettei kukaan siihen kuitenkaan mene kuin leikkiäkseen mukana.