Mega-ateria vs. vanhuksen ruoka-annos

Muutamia nettikeskusteluja seuranneena Akka ei haluaisi enää elää tällä planeetalla. Olipa aihe mikä tahansa tasa-arvoisesta avioliittolaista vanhusten kotipalvelun tuomaan ruoka-annokseen muistisairaalle vanhukselle, niin aina siellä on innokkaita ensimmäisen kiven heittäjiä läsnä.  Tällä hetkellä suuttumus kohdistuu jälkimmäiseen keskusteluun.

Onko tosiaan niin, että kuva puhuu puolestaan? Varmaan kuvassa näkyvä kampa oli annoksessa mukana, mutta erillisessä astiassa olevat voikastike ja salaatti eivät vanhukselle asti päätyneet. Niinkö?

Oliko sitä paitsi Iltalehden ihan pakko käyttää otsikoinnissa ilmaisua näin yrittäjä selittää? Se mitään selittelyä ollut. Vain syylliset selittää. Tämä yrittäjä sen sijaan kertoo, mitä yrityksen toimittamiin annoksiin kuuluu ja miten ne on pakattu. Kuvateksti myös jatkaa väitöstä siitä, että annokseen ei kuulunut muuta kuin kaksi perunaa ja lohimureke. Niin ja mahdollisesti sininen kampa.

Tarkkasilmäisimmät artikkelin lukijat ja Iltalehden Facebook-kommentoijat ovat myös pystyneet näkemään kuvasta niin perunien alkuperämaan, leivän laadun kuin lohimurekkeen rasvakoostumuksenkin.

Akan on myönnettävä, että vesi ei herahda kielelle kuvaa katsellessa. Akka myöntää myös, että ensi kertaa kuvan nähdessään hän melkein jakoi sen omalle seinälleen Facebookissa. Onneksi ennen jako-painikkeen klikkausta Akka ehti miettiä, että tuo ei ehkä sittenkään ole koko totuus.

Tiesittekö esimerkiksi, että Hesburgerin Mega-ateria maksaa 9,70 €? Akalle ainakin maistuisi vanhuksen ruoka-annos, jos vaihtoehtona olisi Mega-ateria. Nyt niitä jäitä hattuun!

Kyllä ennen oli paremmin, kun ei tarvinnut hermostua muiden kuin läheistensä perusteettomista mielipiteistä. Ja nyt ennen kuin kukaan älähtää!  Akka ei halua kieltää keskustelua. Akka haluaisi ainoastaan, että keskusteluun osallistujat ottaisivat edes perusasioista selvää ennen kuin antavat näppiksen laulaa. Eivätkä nyt ainakaan käy väittämään, että pystyvät kuvasta päättelemään myös sen, että annoksessa on gluteeniakin.

Ensikotinuoret merihädässä

Akka törmäsi Ilta-Sanomien verkkolehdessä viikonloppuna artikkeliin joka kiehahduttaa sappea vielä nukutun yön jälkeenkin.

Artikkelin otsikko antoi ymmärtää, että ensikodit estävät huostaanottoja. Siitä Akka ei käy kiistelemään, vaikka ne, jotka ovat ensikodissa asuneet saattavat pienessä mielessään ajatella, että heidät huostaanotettiin kokonaisena perheenä.

Artikkeli käsitteli Ensi- ja turvakoteja Akan saamien tietojen mukaan varsin pumpulisesta näkökulmasta. Toimittaja oli haastatellut artikkeliaan varten Ensi- ja turvakotien liiton vauvatyön kehittämispäällikkö Mari Mannista. Täysin luikuria Manninen ei Akan saamien tietojen mukaan lasketellut, mutta artikkeli sisälsi silti myös merkittävän määrän potaskaa, palturia ja pajunköyttä.

Akka ei aio puuttua ensikodin toimintatapoihin tai terapiamuotoihin mitenkään. Joissakin ääritilanteissa ne saattavat todella estää huostaanottoja antaessaan tuoreille vanhemmille parempia eväitä vanhemmuuteen. Akka tuntee muutamia ihania ensikodin asukkeja ja on siten kuullut myös toisen näkökulman asiaan. Toisaalta, niin ihania kuin asukkaat ovatkin, he ovat kiistämättä vaikeassa elämäntilanteessa ja siten näkemykset saattavat olla varsin subjektiivisesti värittyneitä. Näissä tapauksissa on sana sanaa vastaan eikä Akka aio käydä tuomaroimaan kumman sana painaa enemmän: heikoilla olevan nuoren vanhemman vai ammattimaisesti lastensuojelutyötä tekevän yhdistyksen sana. Sen verran Akka voi kuitenkin paljastaa, että on tässäkin heikomman puolella.

Mitä sellaista artikkelissa sitten oli, että Akka vetäisi palkokasvin nenäänsä? No, raha tietenkin! Artikkelissa kerrotaan kahteen kertaan, että viulut maksaa kunnan lastensuojelu. Mannisen sanoin viitataan jopa siihen, että apua tarvitsevat saattavat jäädä ilman tarvitsemaansa ensikotipaikkaa, koska kunnilla on rahat tiukalla.

Totuus kuitenkin on, että lastensuojelu ei maksa asiakasmaksuja kokonaisuudessaan. Tälläkin hetkellä käräjäoikeuden käsittelyssä on ainakin yksi riita-asia, jossa toimeksiantajana on Ensi- ja turvakoti ja vastaajana ensikodissa asunut alaikäinen ja siten myös sopimuksentekohetkellä vajaavaltainen ja varaton nuori, jolta he haluavat periä asiakasmaksut oikeusteitse. Ja kyllä, kyseiselle nuorelle vastattiin hänen kysyessään kulujen suuruudesta ennakkoon, ettei hänen tulisi niistä huolehtia, koska ei niitä joudu kuitenkaan edes maksamaan. Toivon tämän nuoren puolesta todella, että oikeus toteutuu eikä hänen luottotietonsa mene vain siitä syystä, että hänelle on annettu väärää tietoa.

Akkaa ei siis puistata ensi- ja turvakotitoiminta itsessään, vaikkei sen kaikki toiminta ja olot kuulopuheiden perusteella Akkaa miellytäkään. Kuitenkin olisi suotavaa, että asiasta ei jaettaisi väärää tietoa edes keltaisen lehdistön toimesta. Se mikä Akkaa sieppaa asiassa, on se ettei nuori asukas tai hänen huoltajansa koskaan saanut esimerkiksi kirjallista sopimusta osapuolien oikeuksista ja velvotteista. Asioista puhuttiin suullisesti ja olennaiset kysymykset kuitattiin vähättelemällä. Miten siis on voitu päätyä tilanteeseen, jossa nuori entinen asukas saa mahdollisesti aloittaa aikuisen elämänsä maksuhäiriömerkinnällä, jos kerran lastensuojelu lehtijutunkin mukaan maksaa viulut?

Somelainen voittaa aina

Olin jouluaattona niin vihainen, että nenäkin punoitti kuin Nasse-sedällä konsanaan. Ei, en ollut nauttinut glögejä saatikka muita humalluttavia aineita. Sellaiset puuhat ovat ihan muita tyyppejä varten. Virheeni oli, että olen koskaan vaihtanut vanhan kunnon veivattavan puhelimeni nk. älypuhelimeen ja vieläpä ottanut käyttöön kaikenmaailman uutissovellukset, jotka suoltavat armottomasti huonoja uutisia ajankohdasta riippumatta.

Jouluaaton huono uutinen tuli Turusta, jossa energiayhtiö oli katkaissut noin 80-vuotiaalta vanhukselta sähköt maksamattomien laskujen vuoksi. Minulla on erittäin hyvin tiedossa, että se on yleinen sopimusehtojen mukainen käytäntö, kun asiakkaan laskut jäävät maksamatta. Sähkön ollessa kyseessä, se on jopa äärimmäisen tehokas tapa saada asiakkaalta rahat pois eikä minulla ole siihen mitään nokankoputtamista. Siitä kuitenkin hiukan hiillyin, että asiakas oli yrittänyt sopia asiasta sähköyhtiön kanssa tuloksetta. Mielestäni se oli riittävä osoitus siitä, että kysymys ei ollut maksuhaluttomuudesta vaan rahattomuudesta ja muista laskujen erääntymiseen vaikuttavista tekijöistä.

Poltin päreeni lähinnä niille kommentoijille, jotka ovat eläneet elämänsä pumpulissa ja yltäkylläisyydessä. Heillä ei tuntunut olevan pienintäkään käsitystä siitä, että laskut voivat jäädä maksamatta myös muusta syystä kuin maksuhaluttomuudesta. Tämän minulle tuntemattoman vanhuksen kohdalla löisin melkein pääni pantiksi, että hänellä oli joku muu syy tilanteelleen.

En tietenkään tunne tarinan taustoja läpikotaisin, mutta ainahan voin esittää hyviä arvauksia perustuen median välittämään tietoon. Ymmärrykseni mukaan kysymyksessä on vanha yksinäinen mieshenkilö. Yksinäisyyden päättelin ihan itse, sillä eihän vanhus vietä joulua yksin pimeässä sähköttömässä kodissa, mikäli hänellä on ystäviä, läheisiä ja perhettä. Olen myös varma siitä, että jollain ystävällä tai läheisellä olisi ollut mahdollisuus auttaa mies pinteestä vaikkapa edes lainaamalla rahaa – miehellä ei vain ollut läheisiä. Mies ei todistettavasti kuitenkaan tuntenut häpeää pyytää apua, sillä mm. ruokatavaransa hän sai säilyttää naapurinsa jääkaapissa ja medialle juorunneelle ystävälleenkin hän asiasta oli avoimesti kertonut.

Energiayhtiö ja usea kommentoijakin nosti esiin, että sähköt katkaistaan aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua laskun alkuperäisestä eräpäivästä. Tämä pakottaa minut uskomaan, että vanhus on joutunut viettämään pitkän ajan sairaalassa ja koska tukiverkot puuttuivat, laskut jäivät maksamatta. Perustan väitteeni sille, että tunnen useampia vanhuksia, jotka ovat joutuneet yllättäen sairaalaan eikä paraneminen olekaan käynyt kuten saduissa. Kun sairaalasta on sitten kotiutettu 100-200 hoitopäivän jälkeen, niin kotona onkin odottanut vino pino postia. Jos näillä tuntemillani vanhuksilla ei olisi vahvaa tukiverkkoa, heidänkin sähkölaskunsa olisi jäänyt maksamatta. Ja kyllä, laskitte aivan oikein – sairaalapäivien määrä ylittää 3 kuukauden rajan.

Somelainen voittaa aina, mutta onneksi myös ulkosomelaiselle sattui niin onnekkaasti, että hyväntahtoiset lahjoittajat kuittasivat erääntyneet laskut sekä sähköjen uudelleenkytkennän  hirveän väännön kautta  ja viimeistään joulupäivänä vanhus voi siirtää ruokatarvikkeensa takaisin omaan jääkaappiinsa.

Toivoisin silti myös sosiaalisen raivon valtaan ajautuneilta, että yhtiön anteeksipyyntö hyväksyttäisiin eikä jaksettaisi pyhinä käydä länkyttämässä heidän Facebook-seinällään, miten nyt on jo liian myöhäistä olla pahoillaan. Maine sai jo kolhun, joten hajaantukaa ja menkää pitämään huoli vaikka omista vanhuksistanne!

Päivitetty 26.12.2013: Akan kannattanee laittaa Eurojackpot vetämään, kun arvaus osui oikeaan. Vanhus sanoo Turun Sanomissa mm. näin:

Aikoinaan autoin paljon toisia heidän hädässään. Nyt olen itse kuin kerjäläinen. Viime aikoina olen joutunut viettämään aikaa myös sairaalassa. Siellä kului seitsemän kuukautta, kahdesta sydänleikkauksesta ja kahdesta polvileikkauksesta selvinnyt Urpiala kertoo.

 

Kuva ei liity bloggauksen vanhukseen.

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään

Viimeisen bloggauksen jälkeen vannoin itselleni, että Facebook ja parisuhteet on tässä blogissa käsitelty. Sanonta vannomatta paras muistutti heti olemassaolostaan. Miten edes saatoin kuvitella, että voisin niistä vaieta iäksi.

Sunnuntain Ilta-Sanomien verkkolehteä verkkaisesti lukiessa teki melkein kipeää, kun leukani loksahti pöydän reunaan. Siellä komeili otsikko:

Toni Nieminen löysi uuden rakkaan: Kimpassa ollaan!

Hiukan yllätyksettömästi tietolähteenä oli tälläkin kertaa Facebook, johon Nieminen oli päivittänyt muutoksen parisuhdetilassaan.

Antakaas kun arvaan: se nainen vaati, että parisuhdetila on päivitettävä, koska muuten Toni

a) ei ole tosissaan hänen kanssaan
b) ei rakasta häntä oikeasti
c) häpeää olla hänen kanssaan
d) aikoo palata yhteen vaimonsa kanssa
e) löytää jonkun toisen ja
f-ö) kaikki mahdolliset syyt, joita vain nainen voi keksiä, mutta joihin Akan mielikuvitus ei riitä.

Jos joltakulta on mennyt ohi, niin tässä lyhyt kertaus. Niemiset hakivat avioeroa yhteistuumin marraskuun puolivälin tietämillä. Hjalliksen talkshowssa noin viikko erohakemuksesta Herra Nieminen oli nauravaisena, mutta osin marttyyrina kertomassa Stigin Niks ja Naks rallatuksen hengessä vaimon tehneen päätöksen. Hän itse olisi jatkanut pyhää avioliittoa vaikka sydän ja sielu olisivat mädänneet. Hjalliksen kysyessä uusista suhdekuvioista Nieminen vastasi, että

…ei oo ollu nyt päällimmäisenä mieles. Kyl täs prosessoidaan tätä hommaa eikä oo niinkun ihan ensimmäisenä ajatuksissa… (Hjallis 23.11.2013, kun lähetystä on kulunut noin 10 minuuttia).

Olen kiusallisessa tilanteessa, koska itse inhoan sitä, kun silmille heitetään joku ikivanha lausunto tyyliin sähän-itse-sanoit-silloin-että. Toisaalta teknisesti ottaen herra-minulle-avioliitto-on-pyhä on yhä naimisissa. Ensimmäisen, harkinta-ajan käynnistävän, avioerohakemuksen jättämisestä on kulunut alle kuukausi. Kyselenkin tässä samalla itseltäni ikivanhan määritelmää. Kuinka pitkä aika pitää kulua, että saa muuttaa mielensä? Entä onko ikivanha miehille ja naisille eri?

Joka tapauksessa minulle tapahtumat näyttäytyvät tänään siten, että herran-en-ole-vielä-valmis-uuteen-parisuhteeseen aivokurkiainen voi olla vaurioitunut tai poistettu. Näyttää nimittäin siltä, että vasen käsi ei tiennyt, mitä oikea teki. Suu suolsi sanoja, jotka eivät edes talk showta katsoessa sopineet yhteen leveän hymyn ja tuikkivien silmien kanssa. Emmää mitään vihjaa, mutta…

Kaikesta huolimatta Akka haluaa toivottaa iloa ja onnea rakastavaisille. Puhukaa toisillenne, älkää Facebookille!

Älä lankea loveen Facebookissa

Vihaan kaikkia älä-sitä-ja-tätä-listauksia. Niinpä myös Viikonloppu.comin referoima listaus kymmenestä asiasta, joita ei tule heti parisuhteen päättymisen jälkeen tehdä aiheutti lievää voimakkaampaa sydämentykytystä. Alkuperäinen listaus Huffington Postissa sisälsi kaikkiaan 15 aivan turhaa, sanomattakin selvää tai täysin asiaankuulumatonta neuvoa. En esimerkiksi henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi eronnut ei voisi viettää aikaa kuntosalilla. Mistä muualta vasta eronnut muka voisi saada sekä esteettistä että fyysistä hoitoa vertavuotavalle sielullensa?

Parasta kuitenkin olisi, jos kukaan ei lankeasi loveen. Ja jos kuitenkin lankeaa loveen, niin ei eroaisi. Ja jos kuitenkin eroaa, niin ei ainakaan tee siitä numeroa Facebookissa.

Olen toki samaa mieltä siitä, että eron jälkeen kannattaa ottaa aikaa itselleen. Kannattaa myös käyttää hetkinen märehtiäkseen, mikä meni pieleen, jotta seuraavalla kerralla osaisi välttää ainakin kivikkoisimmat karikot. Edellyttäen tietenkin, että kuuluu siihen joukkoon ihmisiä, jotka kokevat olevansa vain puolikkaita yksin ja tuntevat siten vastustamatonta tarvetta paritella pariutua heti tilaisuuden tullen. Minä näin punaista jo pelkästä ajatuksesta, että tilinpäätökselle varattava aika tähtää uuteen onnellisempaan parisuhteeseen eikä henkilön omaan hyvinvointiin suhteessa tai ilman suhdetta.

En aio tuhlata aikaani ja käydä listausta kohta kohdalta läpi. Päästelen pahimmat höyryt ulos ja sitten lähden hoitelemaan arkisia askareitani.

Ensimmäisenä neuvona komeilee molemmissa versioissa kehoitus olla päivittämättä heti parisuhdetilaansa Facebookiin. Se on ilmiö, jota ei näin pieniaivoinen akka pysty käsittämään. Neuvo on kyllä järkevä eikä siinä sinänsä ole mitään moitittavaa, mutta sattuu omaankin lähipiiriin kuulumaan ihmisiä, jotka rientävät ensimmäiseksi kertomaan parisuhderintamalla tapahtuneista muutoksista Facebookiin. Olenpa myös repinyt epätoivoissani hiuksia päästäni, koska ystävän suurin murhe on ollut, kuinka kertoisi oikean asiantilan Facebookille. Haluan uskoa, että ystävä tarkoitti, että haluaisi itse tietää, missä mennään mutta kommunikoi sen kökösti.

Olen kyllä tietoinen siitä, että asian kanssa painivat haluavat ensisijaisesti kertoa elämästään kavereilleen eikä Facebookille. Joskus näyttää käyvän myös niin, että parisuhdetilan muuttaminen Facebookissa on jalostuneempi tapa jättää kumppani kuin aiemmin käytössä ollut halveksuttava tapa tekstata siitä asianosaiselle. Saihan esimerkiksi paljon turhaakin palstatilaa kahminut Tapio Suominen tietää eronneensa avopuolisostaan medialta. Medialle tiedon puolestaan välitti – rumpujen pärinää – Facebook.

Kuvassa perinteisempi tapa käsitellä asioita. Sosiaalinen ulottuvuus tulee äänen voimakkuuden säätelemisestä siten, että naapuritkin varmasti kuulevat.

Minun rajoittuneeseen maailmankuvaani ei millään mahdu ajatus, että ihmiset kommunikoivat parisuhteessaan ja parisuhteestaan sosiaalisen median kanavissa.  En kuitenkaan voi kiistää, ettenkö kieli poskella lukisi blogeja, joissa vaimo haukkuu miestään tai päinvastoin.  Asiasta tekee hyväksyttävän tässä tapauksessa se, että yleensä näissä blogeissa henkilöt eivät ole tunnistettavissa. Facebookin uutisvirrasta moisesta lukeminen aiheuttaisi vähintäänkin verenkiertohäiriöitä poskipäille, mutta myös syvää myötähäpeää. Pahimmillaan se saattaisi minulla aiheuttaa hallitsemattoman räkänaurukohtauksen, kun seuraavan kerran tapaisimme.

Vinkkinä voin mainita, että Facebookin parisuhdetilan voi määrittää myös siten, että se näkyy vain sinulle itsellesi. Erityisen suositeltavaa se on niille, jotka muuttavat mieltään joskus jopa useita kertoja päivässä. Parisuhdetilan muuttaminen aprillipilanakin alkaa olla jo niin väsynyttä, ettei kukaan siihen kuitenkaan mene kuin leikkiäkseen mukana.