Ensikotinuoret merihädässä

Akka törmäsi Ilta-Sanomien verkkolehdessä viikonloppuna artikkeliin joka kiehahduttaa sappea vielä nukutun yön jälkeenkin.

Artikkelin otsikko antoi ymmärtää, että ensikodit estävät huostaanottoja. Siitä Akka ei käy kiistelemään, vaikka ne, jotka ovat ensikodissa asuneet saattavat pienessä mielessään ajatella, että heidät huostaanotettiin kokonaisena perheenä.

Artikkeli käsitteli Ensi- ja turvakoteja Akan saamien tietojen mukaan varsin pumpulisesta näkökulmasta. Toimittaja oli haastatellut artikkeliaan varten Ensi- ja turvakotien liiton vauvatyön kehittämispäällikkö Mari Mannista. Täysin luikuria Manninen ei Akan saamien tietojen mukaan lasketellut, mutta artikkeli sisälsi silti myös merkittävän määrän potaskaa, palturia ja pajunköyttä.

Akka ei aio puuttua ensikodin toimintatapoihin tai terapiamuotoihin mitenkään. Joissakin ääritilanteissa ne saattavat todella estää huostaanottoja antaessaan tuoreille vanhemmille parempia eväitä vanhemmuuteen. Akka tuntee muutamia ihania ensikodin asukkeja ja on siten kuullut myös toisen näkökulman asiaan. Toisaalta, niin ihania kuin asukkaat ovatkin, he ovat kiistämättä vaikeassa elämäntilanteessa ja siten näkemykset saattavat olla varsin subjektiivisesti värittyneitä. Näissä tapauksissa on sana sanaa vastaan eikä Akka aio käydä tuomaroimaan kumman sana painaa enemmän: heikoilla olevan nuoren vanhemman vai ammattimaisesti lastensuojelutyötä tekevän yhdistyksen sana. Sen verran Akka voi kuitenkin paljastaa, että on tässäkin heikomman puolella.

Mitä sellaista artikkelissa sitten oli, että Akka vetäisi palkokasvin nenäänsä? No, raha tietenkin! Artikkelissa kerrotaan kahteen kertaan, että viulut maksaa kunnan lastensuojelu. Mannisen sanoin viitataan jopa siihen, että apua tarvitsevat saattavat jäädä ilman tarvitsemaansa ensikotipaikkaa, koska kunnilla on rahat tiukalla.

Totuus kuitenkin on, että lastensuojelu ei maksa asiakasmaksuja kokonaisuudessaan. Tälläkin hetkellä käräjäoikeuden käsittelyssä on ainakin yksi riita-asia, jossa toimeksiantajana on Ensi- ja turvakoti ja vastaajana ensikodissa asunut alaikäinen ja siten myös sopimuksentekohetkellä vajaavaltainen ja varaton nuori, jolta he haluavat periä asiakasmaksut oikeusteitse. Ja kyllä, kyseiselle nuorelle vastattiin hänen kysyessään kulujen suuruudesta ennakkoon, ettei hänen tulisi niistä huolehtia, koska ei niitä joudu kuitenkaan edes maksamaan. Toivon tämän nuoren puolesta todella, että oikeus toteutuu eikä hänen luottotietonsa mene vain siitä syystä, että hänelle on annettu väärää tietoa.

Akkaa ei siis puistata ensi- ja turvakotitoiminta itsessään, vaikkei sen kaikki toiminta ja olot kuulopuheiden perusteella Akkaa miellytäkään. Kuitenkin olisi suotavaa, että asiasta ei jaettaisi väärää tietoa edes keltaisen lehdistön toimesta. Se mikä Akkaa sieppaa asiassa, on se ettei nuori asukas tai hänen huoltajansa koskaan saanut esimerkiksi kirjallista sopimusta osapuolien oikeuksista ja velvotteista. Asioista puhuttiin suullisesti ja olennaiset kysymykset kuitattiin vähättelemällä. Miten siis on voitu päätyä tilanteeseen, jossa nuori entinen asukas saa mahdollisesti aloittaa aikuisen elämänsä maksuhäiriömerkinnällä, jos kerran lastensuojelu lehtijutunkin mukaan maksaa viulut?